Sain vihdoin muutama päivä sitten valmiiksi Petran ja Valtterin hääkuvat, joista muutaman ajattelin esitellä täällä bloginkin puolella tuon oman Hääkuvaus -sivulla möllöttävän gallerian lisäksi. Ihan jo senkin vuoksi, että kyseessä oli ensimmäiset talvihääni ja aivan iki-ihanat häät ne olivatkin!
Petran ja Valtterin häitä vietettiin sydäntalvella 10.2.2018 Suomenlinnassa. Palaveerasimme noin kuukautta ennen pariskunnan kanssa pääkallopaikalla Suokissa ja kävimme samalla kertaa myös tsekkailemassa kuvauspaikkoja ja mikä tärkeintä - tutustuimme toisiimme! Minulle tuli jo palaverissa hyvä fiilis tästä pariskunnasta - meillä synkkasi saman tien ja tuli sellainen tunne, että olen juuri oikea kuvaajavalinta heille. Samoja ajatuksia tuli myös pariskunnan suunnalta myöhemmin sähköpostiviestien välityksellä, täydellistä!
First Look -kuvien ottamista suosittelen pariskunnalle aina, jos se vain aikataulullisesti on mahdollista. First Lookilla tarkoitetaan sitä tunteikasta hetkeä jonka valokuvaaja ikuistaa, kun morsian ja sulhanen näkevät toisensa hääpäivänä ensimmäisen kerran. Rakastan tätä hetkeä ja sen kuvaamista itse yli kaiken, sillä kuviin tallentuu herkkiä ja aitoja tunteita, hyvin usein myös onnenkyyneleitä.
Koska talvi asettaa aina omat erityiset kuvaushaasteensa, olin tehnyt tarkan kuvaussuunnitelman, jossa jakaisin potrettikuvauksen kolmeen osaan: ulkona, sisällä ja lopuksi vielä ulkona. Päätin aloittaa kuvauksen juhlatilan läheisyydessä sijaitsevasta luolastosta tällä salamavalaisulla, jossa päävalo on sijoitettu suoraan parin taakse noin parin metrin päähän ja ikkunoista saatiin hieman luonnonvaloa tuohon etualalle, jotta pari ei olisi ihan pelkkä siluetti.
Luolassa oli tuulensuojasta huolimatta turkasen kylmä, joten heti kun sain salamasta juuri oikean tehon päälle, emme aikailleet kuvien otossa kovin pitkään. Ensimmäinen kuvaussetup oli ohitse noin 10 minuutissa ja suuntasimme lämpimiin sisätiloihin jatkamaan kuvausta.
Tenalji von Fersenissä oli järjestelyn suhteen täysi tohina päällä ja koin, etten oikein pystynyt keskittymään kuvaamiseen sisätiloissa. Päätimme ottaa pari kuvaa ikkunasta tulvivan luonnonvalon äärellä ja siirtyä takaisin hyiseen ulkoilmaan kuvaamaan viimeinen setuppimme lähistöllä sijaitsevalle korkealle kalliolle.
Palaveripäivänä lunta ei ollut juuri nimeksikään ja nyt hääpäivänä taivallus korkeiden nietosten yli ja kipuaminen kallion laelle ei ollutkaan ihan helppo homma. Ensimmäiset talvihääni, enkä jostain syystä osannut varautua siihen että lunta olisi niin paljon! Tietenkin kaikki me toivoimme, että sitä olisi, mutta viime talvien perusteella kukaan ei kai sitten osannut varautua ihan niin paksuun lumipeitteeseen - eikä siihen että Suomenlinnassa harvemmin näitä kenttiä ja rinteitä aurataan. Vaivannäkö kuitenkin palkittiin mitä upeimmalla merinäköalalla ja taianomaisella talvimaisemalla. Merenpinta oli jäätynyt juuri muutamaa päivää ennen ja muodostanut jään pinnalle jännittäviä kuvioita. Kyllä kelpasi kuvata ja jäätyä tuolla viimassa!
Tämä oli hauska ja spontaani idea morsiamelta! <3
Urhea pariskunta jaksoi poseerata hienosti suhteellisen pitkän ajan lumen ja viiman keskellä! Kaaso tuli mukaamme myös suunnitellusti pitelemään takkeja ja ojentamaan niitä lämmikkeeksi aina muutaman kuvan jälkeen, mutta kylmähän siinä kaikille siltikin tuli. Pian pariskunnan nenät alkoivat punoittaa jo sen verran kovasti, että oli pakko siirtyä sisätiloihin lämmittelemään. Jos ei olisi ollut niin kylmä, niin olisin mielelläni kuvannut tuolla upeassa maisemassa parissakin eri paikassa vielä lisääkin. Vihkimiseen oli aikaa reilu puolisen tuntia kuvauksen loppuessa ja olimme sopineet ennalta, että ainakin sen verran jättäisimme heille aikaa rauhoittua takahuoneessa ennen suurta koitosta.
Pakkanen oli tehnyt tepposet toiselle rungolleni (onneksi sille huonommalle) linssejä ulkona vaihdellessani ja peili oli päässyt sisälle siirryttäessä huurustumaan todella pahasti. Onneksi olimme jättäneet tähän väliin hyvin aikaa, joten ei auttanut muu kuin antaa kameran hengitellä rauhassa huurunsa pois. Ensi kerralla täytyy muistaa talvihäissä pistää se kamera potrettikuvauksen jälkeen muovipussiin, kun siirrytään kylmästä lämpimiin sisätiloihin. Tällä kikalla ei tuota huurtumista pitäisi päästä syntymään.
Hääjuhlat jäivät mieleeni erityisen rentoina ja lämminhenkisinä. Ihmisillä oli hauskaa ja monet tulivatkin reippaasti kyselemään yhteiskuvia, joita räpsittiin paljonkin pitkin iltaa. Meno oli paikoin todella vauhdikasta hassuttelua ja se ehkä näistä kuvista myöskin välittyy! :)
Häistä jäi mieleeni myös toinen toistaan hienommat puheet, joita välillä kuuntelin itsekin tippa linssissä. Erikoista ja hienoa oli mielestäni se, että myös morsian ja sulhanen pitivät omat puheensa!
Jatkoimme kuvausaikaa parilla tunnilla pienistä aikatauluviivästyksistä johtuen. Hääparin tunnelmallinen häävalssi on suosikkini, jonka pyrin taltioimaan jokaisissa häissä. Minulle tuli sellainen tunne, että tämän parin häätanssi tulisi olemaan erityisen hieno ja olin täysin oikeassa! Kappale ei ollut perinteinen valssi, vaan vähän svengaavampi kipale, joka mahdollisti vähän monimutkaisempia askelkuvioita ja liikkeitä. Välillä oli kuvaajankin vaikea pysyä mukana. En tiedä oliko koreografiaa mietitty vähän enemmänkin, koska tanssi sisälsi niin sulavia pyörähdyksiä ja jopa nostoja, että välillä päätä ihan huimasi.
Kiitos Petra ja Valtteri sekä koko juhlaväki ihanista hääjuhlista! Viihdyin paremmin kuin hyvin ja pimeästä vuodenajasta huolimatta tunnelmallisen hämärässä juhlatilassa pärjäsi yllättävän hyvin ilman salamaakin. Lisää Petran ja Valtterin hääkuvia voi käydä ihastelemassa täältä.
Minulle osui peräti kahdet talvihäät peräkkäin tänä vuonna ja olen juuri viimeistelemässä näitä seuraavan viikonlopun (17.2.2018) kuvia. Niistä postaus mahdollisesti seuraavalla kerralla!
