Jokainen ammattikuvaaja törmää joskus elämässään kysymykseen " olisiko mahdollista saada kaikki raakakuvat myös editoitujen lisäksi?". En taida tuntea ketään kuvaajaa, joka ilomielin luovuttaisi kuvauksesta asiakkaalleen kaikki raakakuvat. Syitä on tälle on useita ja jotta todella ymmärtäisimme ne syyt ajattelin kirjoittaa tämän postauksen tästä kummallisesta aiheesta "raakakuvat".
Kuvaajat kuvaavat useimmiten kuvansa raw-formaatissa. Näin tehdään sen vuoksi, että raw -kuvassa on enemmän informaatiota ja esimerkiksi puhkipalaneista kohdista on helpompi kaivaa esiin yksityiskohtia. Jpegissä yksityiskohtia ei juurikaan enää ole jäljellä ja ne puhkipalaneet kohdat ovat oikeasti puhki - eli no can do.
Minulla on itselläni se periaate valokuvauksessa, että kuva rakentuu kahdesta osasta - kuvan ottaminen on se ensimmäinen osa, jälkityöstö eli editointi on toinen osa ennen valmista, lopullista tuotosta. Raw -kuvat ovat sävyiltään latteita ja niistä on korjattava usein myös perussäätöjä kuten valkotasapaino (white balance) ja valotus (exposure). Näin varsinkin dokumentaarisissa kuvissa, joissa kuvaushetkellä ei välttämättä ole aikaa hioa kameran säätöjä muuttuvien olosuhteiden vuoksi ja kuvauksen nopeatempoisuuden takia.
Kuvaajat haluavat työstää teoksensa loppuun, se on aivan luonnollista. Eihän kuvataiteilijakaan halua luovuttaa näyttelyyn keskeneräistä maalausta. Raakakuvat ovat valtavia tiedostoja, joten niiden lähettäminen on vaivalloista ja siirtäminen pilveen vie aikaa. Koska ne sisältävät paljon informaatiota, on niiden käsittely huomattavasti helpompaa, kuin pienemmän, valmiiksi pakatun jpeg -tiedoston. Kuvaaja tuskin on kovin iloinen, jos törmää ottamaansa kuvaan, jonka joku muu on käsitellyt, pahimmillaan vielä tavalla, joka ei tue kuvaajan omaa näkemystä - se ei enää silloin ole kuvaajan kuva, vaan puoliksi kuvaajan ja puoliksi käsittelijän kuva.
Annanpa pari esimerkkiä, koska muuten eroa on todella vaikea näyttää. Vihaan näyttää raakakuvia, mutta jos kuvaesimerkein saan asian esitettyä ymmärrettävästi, on se sen arvoista. Raw -kuvaa ei ole mahdollista tallentaa ja esitellä sellaisenaan, mutta suoraan pieneksi jpegiksi voin kuvan muuttaa ilman, että sille on tehty mitään käsittelyä.
Yllä käsitelty ja alla käsittelemätön jpeg. Ero on jo pienillä säädöillä valtava. Tätä kuvaa en ole käyttänyt Photoshopissa ollenkaan, vaan kaikki säädöt on tehty Lightroomissa.
Kuten huomaatte, raakakuvan sävyt ovat todella latteat eivätkä edes vastaa ollenkaan sitä mitä kuvaaja omilla silmillään tuossa tilanteessa näki. Pyrin käsittelemään kuvani aina sellaisiksi, miten nuo hetket itse kuvanottohetkellä näin.
Sisätiloissa otetussa esimerkissä ero on ihan käsittämätön: yllä käsitelty kuva, alla raakakuva. Ja tässä kuvauksessa on käytetty salamaa, vieläpä softboxia pehmentämään valoa. Studiossa ero ei olisi varmaan ollut näin hurja, mutta miljöössä sen huomaa heti. Valkotasapainoa on joutunut korjaamaan huomattavasti tuon kellertävän sisävalon vuoksi.
Okei. Otetaas auringonlaskukuva. Auringonlasku oli todellisuudessa lähempänä tuota ylempää editoitua kuvaa, kuin alkuperäistä raakakuvaa. Tämä auringonlasku oli huikein mitä olen koskaan elämässäni nähnyt (viime marraskuussa Valenciassa). Koska halusin, että pariskunta olisi kuvassa näkyvissä edes hieman, oli minun valotettava kuva etualan mukaan. Tällöin taivas valitettavasti jää aika latteaksi, kuten alemmasta kuvasta voitte huomata:
Joskus joutuu tekemään isompiakin säätöjä, kuten tässä esimerkissä. Kuninkaanportti Suomenlinnassa oli tuona helteisenä heinäkuun päivänä tupaten täynnä ihmisiä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ihmisten poistaminen tästä kauniista potrettikuvasta, sillä halusin tuoda hääparin esille ilman taustan häiriötekijöitä.
Noniin - selvensikö yhtään? Valokuvaajat eivät siis suinkaan ilkeilläkseen panttaa raakakuvia, vaan editointi on suuressa osassa koko kuvan rakentamisen prosessia. Raakakuvia toki luovutetaan joskus lisämaksusta, niin minäkin teen. Ei sellaista raakakuvaa olekaan, mitä ei rahalla voisi ostaa. Silloin tosin sopimukseen kirjataan tarkoin, että kuvan yhteydessä ei saa kuvaajan nimeä mainita, sillä se on keskeneräinen teos. Tai osaksi jonkun muun teos, mikäli joku muu kuvan käsittelee myöhemmin.
Raakakuvia pyydettäessä voi hyvin olla, että pyytäjältä puuttuu ymmärrys siitä mitä raakakuva todellisuudessa tarkoittaa. Kun on pohjatietämys kunnossa, voisin kuvitella ettei niitä raakakuvia enää sitten halutakaan. Koska oikeasti - mitä ihmettä kukaan niillä tekee?