Hääkuvien toimittaminen muistitikulla taitaa olla meidän ammattihääkuvaajien keskuudessa hyvinkin yleinen tapa, jonka otin itse virallisesti vakituiseen käyttöön vasta tänä vuonna. Koska en löytänyt mieleisiäni muistitikkurasioita, päätin tehdä ne itse. Askartelinkin alkuvuodesta muutamia demokappaleita, mutta aika pian huomasin että mitkään elekrtoniikkapuljut eivät myy enää niitä pieniä sieviä metallisia muistitikkuja, mitä vielä viime kesänä ostin muutamille hääasiakkailleni. Nimittäin nuo ensimmäisellä askartelukerralla näperretyt demorasiat olivatkin liian pieniä muistitikuille, jotka päädyin ostamaan.
Toimitin viime vuonna vielä kuvat pelkällä muistitikulla, mutta pieni asiakaspalvelija minussa koki, että haluan antaa kokonaisvaltaisempaa palvelua ja että ihanat asiakkaani totisesti ansaitsevat kauniimman paketin, kuin paperipussissa toimitetun muistitikun.
Suunnilleen tältä näyttää vuoden 2018 hääkuvalahjani, joka toimitetaan nettigallerian valmistuttua kaikille yli 8h kuvauspaketin tilanneille hääasiakkailleni. Löysin aivan täydellisen kokoiset puiset rasiat alunperin Sinellistä jo vuoden vaihteessa kun kävin haalimassa demopaketin tarvikkeita ja nyt vihdoin niitä oli saapunut uusi erä! Hamstrasin heti useamman kerralla, koska vuodenvaihteessa heillä oli näitä vain yksi jäljellä. Mahtavatkohan muutkin kuvaajat tehdä vastaavia rasioita vai mihinköhän näitä yleensä käytetään?
Koska kuvasin helmikuussa kahdet ihanat häät, niin tällä kertaa tulikin tuplahomma. Tässä oli vasta ensimmäisen paketin osia Petralle ja Valtterille.
Paulan ja Villen häistä olisi tarkoitus tehdä oma postauksensa vielä tällä viikolla, elikkäs stay tuned! Heidän(kin) kuvista tuli aivan mielettömän upeita! Paketeissa lähtee toki mukana myös fine art -printtejä häiden kohokohdista. Ihanaa kun on oma laadukas tulostin, joka tekee upeaa printtijälkeä. Käytän näihin kuviin tietysti sitä laadukkainta ja kalleinta valokuvapaperia, mitä rahalla saa. Vain parasta asiakkailleni!
Hauska sattuma, että molempien parien etunimien kirjaimet alkoivat samoilla kirjaimilla. Blingimpi paketti sopi jotenkin tälle pariskunnalle paremmin. Morsiamella oli näyttävät bling bling -korvakorut ja niihin sopiva säihkyvä käsilaukku. Ei tarvinnut kauaa arpoa, kumpi rasia menee kummalle, vaikka vielä valmistusvaiheessa en ollutkaan lopullista päätöstäni tehnyt.
Tuotekuvaus ei sovi parhaiten kärsimättömälle ja tänään sattui olemaan sellainen päivä. Oli jotenkin tosi vaikeaa löytää hyvät kuvakulmat ja juuri oikeanlaiset rekvisiitat. Päädyin sitten käyttämään molempien rasioiden esittelyssä samoja elementtejä, sillä luonnonvalo alkoi kuvauksen puolessa välissä jo hiipumaan. Nuo sulat ovat muuten aitoja neitokakadun sulkia, jotka sain eräältä papukaijan omistajalta lahjoituksena entisessä elämässäni, kun loin vielä uraa korutaiteilijana.
Jos kiinnostaa, mitä kaikenlaisia koruhommia olen tehnyt vuosien 2009-2013 välillä ennen olkapääni vammautumista, käy ihmeessä kurkkimassa tuotoksiani vanhassa blogissani., joka edelleen löytyy internetin syövereistä. Aina välillä käyn itsekin haikeana selailemassa tuota mennyttä elämääni blogin kautta ja vähän tulee ikävä noita hommia. Ei tosin niin paljon kun muistan taas, että olkapääni ei kestäisi jatkuvaa pihdeillä pyörittelyä ja vääntämistä enää ollenkaan. Silti olen säilyttänyt suurimman osan vuosien saatossa kerrytetystä helmikokoelmastani, joka on ison vitriinikaapin kokoinen. Onneksi löysin elämälleni uuden tarkoituksen valokuvauksesta ja toivon että tämä huuma kestää - niin kauan kuin kamera pysyy kädessä.