Huomenna olisi tarkoitus päättää vuoden 2016 kesän ja syksyn hääkuvauskausi. Kautta ei päätetäkään ihan perinteisesti, sillä pääsen työstämään ihka ensimmäistä häävideotani! Arvatkaa vain jännittääkö? Olen kuvannut viidet häät - yhdet vuonna 2014 ja kaikki loput neljä tämän vuoden aikana. Vuosi 2015 jäi välistä muiden työkiireiden ja suurien muutosten vuoksi. Ehkäpä myös halusin keskittyä alkaviin opintoihin ja lomailla hieman ennen koulun alkua.

Hääkuvaus on suurimpia intohimojani kuvauksen saralla, josta puhun varmasti blogissani myöhemmissä postauksissa enemmänkin, mutta nyt aion vain purkaa hieman tuntojani liittyen huomiseen päivään.

Mietin tänään kiireisen viikon jäljiltä kannattaisikohan minun käyttää perjantaisaunan jälkeinen aika ennen nukkumaan menoa opiskellen häävideointitutoriaaleja netistä vai harjoitellen slidauksia olohuoneessa kuvaten perhettäni ja kissojani, mutta tulin siihen tulokseen, että ensiksi ainakin rentoudun hieman höpisemällä tänne blogiini. Stressaus ei nyt kannata.

Jännitän aina kovastikin juurikin hääkeikkoja, sillä tiedän ettei mokaamisen varaa ole. Hääpäivä on pariskunnan yksi elämän tärkeimmistä päivistä ja silloin ei voi missata tärkeitä hetkiä tai hukata kuvia. Jos itse menen jonain päivänä naimisiin, panostan varmasti häissäni eniten juurikin valokuviin ja tietenkin myös valokuvaajaan, jonka tyylistä pidän. Valokuvat ovat kuitenkin ainoa konkreettinen muisto mikä siitä tärkeästä päivästä jää ja kun tuon asian tajuaa, ei tonnin summa siitä useamman tonnin budjetista enää tunnukaan niin suurelta. Minun häissäni kuvaa ainakin yksi stillikuvaaja (ellei jopa kaksi, sillä haluaisin antaa kakkoskuvaajille enemmän mahdollisuuksia oppia) ja yksi videokuvaaja. Tällainen tilanne meillä onneksi onkin huomenna edessä. Kuvat eivät tällä kertaa riipu minusta ja olen lupautunut parille tekemään videoinnin harjoitustyönä ilmaiseksi - ei siis haittaisi vaikka mokaisinkin jotain. Jännittää silti hieman, koska videokuvaus on minulle suhteellisen uusi asia teknisestikin. Kun aloitin valokuvaamisen, keskityin niin kovasti tekniikkaan, jota en vielä täysin hallinnut ja unohdin täysin puhua mallille. Toivottavasti huomenna ei käy niin, että unohdan täysin puhua ihmisille ja ohjata paria niissä tilanteissa, kun saan ottaa heistä videokuvaa ohjatusti.

Lokakuun lopun pimeys ja kuvauslokaatio jännittää myöskin. Häitä vietetään huomenna Suomenlinnassa. Vihkiminen tapahtuu Suomenlinnan kirkossa ja juhlia jatketaan Pirun kirkon juhlasalissa. En itseasiassa ole ehtinyt käymään näissä lokaatioissa tällä kertaa ennakkoon, vaikka normaalissa asiakastilanteessa kartoitan aina kuvauspaikkoja hieman etukäteen ja pistäydyin tarkistamassa valotilanteen kirkossa siihen aikaan päivästä, kun vihkimisen on määrä tapahtua ja juhlapaikalla pyrin vierailemaan myöskin, jos mahdollista. Tällä kertaa veikkailen, että pimeys saattaa yllättää monessakin tilanteessa, mutta onneksi mukana on valovoimaista optiikkaa. Koska vasta harjoittelen huomenna videokuvausta, enkä varsinaisesti edes valitse kuvauspaikkojakaan, niin ajattelin vain mennä tunnelman mukana sen kummempia suunnittelematta. Olen kuitenkin menossa paikalle jo valmisteluiden aikaan hyvissä ajoin, enkä suoriltaan vihkimistilaisuuteen, joten ehdin fiilistellä rauhassa ja mikä tärkeintä - tutustua tulevaan hääpariin, joka ei ole minulle ennestään tuttu. Suomenlinna on kyllä hyvinkin tuttu kuvauspaikka, sillä olen kuvannut siellä monetkin malli -ja muotikuvat. Ulkona valoisassa saa varmasti purkkiin upeita maisema -ja yksityiskohtafiilistelyitä ja sisällä ihania tunnelmapaloja kynttilän valossa.

Huomiseksi on onneksi luvattu aurinkoista, vaikkakin hiukan koleaa säätä. Ja Suomenlinnassa tuulee varmasti, kuten aina. Pitääkin alkaa tästä valitsemaan asua huomiselle, joka olisi samalla kevyt, joustava, lämmin, mukava ja juhlava. Siinäpä vasta pulma! Ongelmaa tuottaa myös se, että minulla on mukanani kaksi runkoa, kuusi objektiivia, kaksi videojalustaa, yksi painava ja iso slideri, joka on oikeastaan tarkoitettu leffatuotantoihin. Tajusin myös juuri, ettei Suomenlinnassa ihan tosta vain oteta taksia suoraan paikan päälle, joten joudun varmaankin lahjomaan teini-ikäisen tyttäreni kantoavuksi mukaan. On silti aivan ihanaa päästä kuvaamaan syyshäitä ja juurikin Suomenlinnassa, joka on varmasti aivan upea kuvauspaikka! Wish me luck!